.

koska musta on tullu näin vitun ujo? Tajusin täs justiinsa etten kehtaa puhuu kenellekkään nykyään. Ees niille jotka oon tuntenu jo ikuisuuden, joihin mun pitäis pystyy luottamaan. Hyvä että uskallan tuol riparijutuis oman nimeni kertoo. Sanoin kaupunkipäivilläki jotain väärin ja en kehdannut puhuu loppupäivänä. Mut oikeesti mä haluisin puhuu. Ois kiva jos mulla ois joku jolle puhuu, muttaku ei kehtaa. Munki ongelmat on niin turhia ettei ketää ees kiinnostais kuulla niistä. Mut eniten häiritsee se ettei mulla oo seuraa nykyään. Paitsi pari frendii jotka lähtee röökille iltasin jos nätisti pyydän. Kyllä mun kaverit varmaan voiski olla jos kehtaisin pyytää niit  mut musta tuntuu että mä vaan tungen itteeni seuraan, ja et mua ei oikeesti haluta sinne.

Miks en onnistu pitää blogii mis kertoisin silleesti iloisist asioista? Tuun tänne vaa vuodattaa mun olevinaan paskasta elämästä joka on oikeesti ihan kunnossa. Kyl mulle välil käy ihan hyvii juttui mut nää illat on inhottavii kun nää surkeet ajatukset tulee taas päähän ja pitäis saada sanottuu jollekki aiheesta mut musta ei vaan oo siihen. En tiiä miten se helpottaa et ehkä tuurilla joku ihminen lukee ton ekan lauseen tästäki postauksesta, mut kai silleen sen saa pois mielestä, jos sen kirjottaa johonki? en tiiä.