FOREVERALONE

Nyt on loma ja mä oon vaan yksin himassa. koska A. en tiedä mitä muutakaan tekisin ja B. en tiedä kenen kanssa tekisin. Ei pitäis olla niin kovin hankalaa, mutta mulle se tunnetusti on. Multa kysyttiin yks päivä miks en ikinä jaksa lähtee minnekkään, ja oon miettinyt et se johtuu siitä et oon oikeesti väsynyt. En siis väsynyt olee ihmisten kanssa yms, vaan väsynyt niin että nukahtaisin pystyyn. Ja siinäkin on ongelma, sillä mä en nukahda. En oo nukkunut kunnolla ikuisuuteen, ja sen näkeekin sitten jo naamasta. En tykkää täst tilanteesta yhtään, koska olis kiva olla frendien kanssa, mut neki sitte katoo kun en ikinä jaksa tehä niiden kanssa mitään.

Ei täs sitte muuta, kerta mulla on niin tylsä elämä

SYNTTÄREITÄ

MITÄ TÄMÄ NYT ON. Mun pikku ano-vauva täytti tänään 5 vuotta! Ihan outoa, mut niin se aika näköjään kuluu. Mä muistan vielläkin kun lähettiin porukalla niitä pikkusia pentuja katsomaan, ja Ano tarttui heti mukaan. Autossa tapeltiin veljen kanssa kumpi saa pitää pentua sylissä (mainittakoon että minä voitin!). Kotona sille taas mietittiin nimeä, ja jostakin Ano repäistiin. Myöhemmin tosiaan tajuttiin anon olevan miehen nimi, ja koirani on narttu.. ei nimi miestä pahenna?

Olihan se ihan tajuttoman suloinen pentuna. On se ihan tajuttoman suloinen vielläkin! Tosin kun se oli pentu, tulin sen kanssa paremmin toimeen, nykyään se taitaa vihata minua vaikka koitan ties mitä kivaa tehdä sen kanssa.

Pennusta asti se vihasti pesemistä. Ei varmaan vihaisi jos olisin osannut totuttaa sen siihen oikein, mutta en osannut, ja nyt se harmittaa. Tosi paljon virheitä osasinki tehdä, mutta kyllä tuo nyt jotenkin tulee toimeen tämän maailman kanssa. Siis jotenkin.

Kyllä sitä on kai jossain onnistuttukin. Ei ano ihan rasavilliksi ole tässä vuosien aikana heittäytynyt, on sen päähän jäänyt jotain. Kuten miten koitetaan seistä edustavasti läheisen leikkipuiston pöydällä. Se onkin elintärkeä taito..

Mökillä tuli kesällä käytyä tosi vähän. Mutta se vähä mitä käytiin, riehuttiin possun kanssa ja paahduttiin auringossa (pahoittelen kuvien laatua, en ollut silloin läheskään hyvä!). Anon oloa toki helpottaisi aina välillä käydä itseni tapaan pulahtamassa lammessa, mutta ei, minun koirani tietysti pelkää uimista. Ano pääsi pentuna tippumaan laiturilta talvella kylmään veteen, jonka jälkeen sitä ei ole takaisin saatu. Paitsi mitä se nyt kerran viellä sen jälkeen molskahti siihen toiseen lampeen.

Viime kesänä tosiaan oltiin suurleirillä, mutta anoa vaivasi silloin anaalirauhasongelmat ja sitä ei huvittanut tehdä oikein mitään, joten leiri tuntui varmaan aika pakkopullalta. Sateisena päivänä hienostoneiti ei tehnyt yhtään mitään ilman rakasta sadepukuaan, ja käytiinkin muiden kanssa pitkiä keskusteluja koiran kanssa siitä, että eikö siihen maahan nyt muka voi mennä makaamaan jos se on hieman kostea ja lupaamme pestä sen tassut ja vatsanalusen heti jälkeenpäin.

Ei mulla muuta ollut kuin että HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ANO ♥

TURHAA

Mä en oo kirjottanu ikuisuuksiin! Väliäkö tolla ku ei kukaa lue, nyt on tyhmä olo.
Meillä painostetaan mua lukioon. Jos en mee lukioon, en varmaan kuulu meidän perheeseen. Ei mua vaan kiinnosta ajatella mitä mä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Miks mä en vois vaan jumittuu yläasteelle, nytte kun se sujuukin ihan mukavasti? Seiskalla halusin vaan nopeasti pois yläasteelta, mutta nyt mä en haluaisi ollenkaan pois.

Koulu tosiaan menee mukavasti, meidän luokka on tosi mukava ja pysyn opiskelussa jotenkin mukana, eli hyvin menee. Koulun jälkeen en tosin tee oikein mitään, on niin ikävät kelit ettei huvita ollenkaan.

Anon kanssa oon tosin jaksanu alkaa toimimaan! Ollaan lenkkeilty pidempään, treenailtu kaikkea, leikitty paljon enemmän ja mietitty mitä sitä tehtäisiin jatkossa. Syksyllä käytiin metsäilemässä ja räpsittiin paljon kuvia, jotka laitan tuohon alapuolelle!