Olihan se ihan tajuttoman suloinen pentuna. On se ihan tajuttoman suloinen vielläkin! Tosin kun se oli pentu, tulin sen kanssa paremmin toimeen, nykyään se taitaa vihata minua vaikka koitan ties mitä kivaa tehdä sen kanssa.
Pennusta asti se vihasti pesemistä. Ei varmaan vihaisi jos olisin osannut totuttaa sen siihen oikein, mutta en osannut, ja nyt se harmittaa. Tosi paljon virheitä osasinki tehdä, mutta kyllä tuo nyt jotenkin tulee toimeen tämän maailman kanssa. Siis jotenkin.
Kyllä sitä on kai jossain onnistuttukin. Ei ano ihan rasavilliksi ole tässä vuosien aikana heittäytynyt, on sen päähän jäänyt jotain. Kuten miten koitetaan seistä edustavasti läheisen leikkipuiston pöydällä. Se onkin elintärkeä taito..
Mökillä tuli kesällä käytyä tosi vähän. Mutta se vähä mitä käytiin, riehuttiin possun kanssa ja paahduttiin auringossa (pahoittelen kuvien laatua, en ollut silloin läheskään hyvä!). Anon oloa toki helpottaisi aina välillä käydä itseni tapaan pulahtamassa lammessa, mutta ei, minun koirani tietysti pelkää uimista. Ano pääsi pentuna tippumaan laiturilta talvella kylmään veteen, jonka jälkeen sitä ei ole takaisin saatu. Paitsi mitä se nyt kerran viellä sen jälkeen molskahti siihen toiseen lampeen.
Viime kesänä tosiaan oltiin suurleirillä, mutta anoa vaivasi silloin anaalirauhasongelmat ja sitä ei huvittanut tehdä oikein mitään, joten leiri tuntui varmaan aika pakkopullalta. Sateisena päivänä hienostoneiti ei tehnyt yhtään mitään ilman rakasta sadepukuaan, ja käytiinkin muiden kanssa pitkiä keskusteluja koiran kanssa siitä, että eikö siihen maahan nyt muka voi mennä makaamaan jos se on hieman kostea ja lupaamme pestä sen tassut ja vatsanalusen heti jälkeenpäin.
Ei mulla muuta ollut kuin että HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ANO ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti